Suuripieni..

... sohvani mun! Jeij! Vihdoin ja viimein olohuoneessamme on riittävän suuri sohva. Ero on kun yöllä ja päivällä kun vertaa vanhaa beigenpuhuvaa, aikoinaan 33 neliön yksiöön ostettua, sohvaamme nykyiseen tummanharmaaseen löhölinnaan. Koko huoneeseen tuli heti enemmän ryhtiä vaikka avomies hieman epäili mun suunnitelmia. Pituutta sohvalle kertyy hieman yli 3 metriä ja divaaninkin osuus on yli 2 metriä, nyt mahtuu isäntäväki + kissat löhöilemään! Olen niin tyytyväinen. Ja sohvahan on hankittu tori.fi:stä kuukausien kyttäystekniikalla ;).

Ps. Tässä taloudessa sohvat on aina vuorattu erilaisilla vilteillä, kissanomistajat kyllä tietävät miksi ;)

Kuvassa näkyvä Ninnin ruskearaidallinen petikin on jo pienillä tassuilla leivottu ihan lyttyyn ja löytänyt paikkansa divaanin päädystä.

Ja perheen kuopus, itämainen joulusuklaamme Tuhto, kasvaa huimaa vauhtia. Ihana pieni miehemme ei ole enää niin kovin pieni, painoakin melkein 2 kg <3.

 

Tuhto on testeillut useaan otteeseen sohvan jousituksia, hyvin toimii! 

 

Ihanaa alkavaa viikonloppua <3

Mustavalkoista

 

Joulu Villa Myllylässä mennään tänä vuonna mustavalko teemassa ripauksella punaista, kuvat puhukoon puolestaan :).

 

 

 

Tähtivalo ikkunassa - Clas Olhson

Kynttilät - Kärkkäinen

Musta tähtialusta - Kärkkäinen

Tähtipeitto ja -tyyny - Jotex

Peuratyyny - Jotex

Mustavalkoiset tyynyt - Anno, Anttila

Harmaat tyynyt - Vallila, Kärkkäinen 

Riihimäen lasin purkit - Kirpputori

Musta kynttilänpidike - Kirpputori

Hevonen - Megamyyntiareena

Poika nimeltä Päiv... Tuhto!

 

Vihdoin ja viimein! Villa Myllylä on saanut laumaansa yhden vauvantuoksuisen blogikissan lisää, kyllä tätä on odotettukkin kuin kuuta nousevaa! Viime sunnuntaina FI* Willicon Gregory Peck tuttavallisemmin Tuhto saapui uuteen kotiinsa <3. 

Nyt ollaan sitten ihan vauvahuumassa monta kuukautta kun tämä aivan valloittavan ja uskomattoman reippaan luonteen omaava suklaapiipiäinen on kietonut mamman pienen tassunsa ympärille. Ihanaa <3.

Muumifanina myös "Grekkis" sai kutsumanimen muumihahmojen mukaan "Tuhto" ja tarina nimen takaa on seuraava:

Tuhto on siis pieni erään Hemulin veneen alla majaileva homssu. Homssut ovat filosofisia pieniä otuksia jotka haluavat  tietää miten kaikki toimii. He ovat myös ystävällisiä ja avuliaita, uteliaita ja kyselevät paljon kaikenlaista. Ulkoisesti homssut muistuttavat Nyytejä mutta hieman suurempia eivätkä niin pelokkaita. 

Homssu Tuhdolla on ilmiömäinen mielikuvitus ja Tuhto pystyy tekemään vaikka Nummuliitistä (= otus, jonka Tuhto kehitti lukemansa tietokirjan pohjalta iltasadukseen)  elävän otuksen.

Toivottavasti nimi on enne (tässä tapauksessa viittaisi vahvasti siihen) vaikka ei meidän Tuhdosta kovin pientä taida tulla.

 

Tuhto sanoo kaikille: "Mjäääh!" <3.

Valonpilke pimeässä

 

-"Joko ne saa laittaa???"

-"Ai mitkä?"

-"Jouluvalot!"

Koristelu on tänäkin vuonna Villa Myllylässä minimalistista; valojen juhlaa. Clas olhsonilta tarttui toissapäivänä mukaan pellavakangasta muistuttava tähtivalaisin olohuoneen ikkunaan sekä aivan valloittavan suloiset ulkovalot valkoisine palloineen jotka luovat himmeän valaistuksen sisäänkäynnin eteen.

 

Posti toi muutama viikko takaperin kisuille paketin. Karvakorvat saivat joululahjapetinsä hieman etukäteen ;).

 

 

Kovin olivat tyytyväisiä, etenkin Ninni joka rrrrrrrakastaa uuden petinsä pehmeitä reunoja. Niitä on kiva leipoa pienillä tassuilla. 

Ps. Toivottavasti tulevana viikonloppuna pääsee jo nuuhkimaan meidän perheen uusinta tulokasta; itämaista lyhytkarva vauvaa <3.

Viikonloppuja! :)

Lokakuu, ensilumi ja mökkeilyä

Vieläkö mökkeilyä voi harrastaa? Khyllä! Ainakin meillä; villasukilla ja pipolla pärjää jo pitkälle ja onhan sitä pienenä tenavana heikkoja jäitä uhmaten matkustettu saareen mummolaan (nykyiselle kesämökille)kevättalvellakin ;). Tällä kertaa tosin nökötettiin ihan mantereen puolella avopuolison mökillä laiturin nokassa kumisaappaat jalassa.

Rakkaalle edesmenneelle pitkäkarva pojallekkin sytytettiin pieni tuikku kylmeneviin syysiltoihin <3.

 

 

Mutta paistaa se aurinko joskus risukasaankin; kohta kuuluu meidän talossa pienten karvaisten tassujen töminää ja sähinää kun kauan odotettu suklaamurupoika tepsuttaa ovesta. Muutama viikko vielä täytyisi malttaa odottaa (mä en niiin kestä) <3. Hihi.

Pukuhuoneen uusi ilme

 

Pieni punainen pihasauna tai tarkemmin pukuhuone joutui syksyisen sunnuntain siivous ja pikaehostus kohteeksi. Kyseessä on muutaman neliön kokoinen tila josta on kulku saunan puolelle. Pukuhuoneen seinäpinnat ovat käsiteltyä lautapaneelia, yksi seinä on rapattua betonia ja lattiaa päällystää ankea muovimatto. 

Pukuhuoneen sisustus oli täysin mitäänsanomaton. Oikeastaan semmoista ei edes ollut. Huoneesta löytyi vain yksi naulakko ja puupenkki. Tehty uudistus toteutettiin minimaalisen budjetin rajoissa sekä pullollisella mäntysuopaa. Saunaosasto sai vain pesun ja jynssäyksen juuriharjalla. 

Pukuhuoneessa oli vain yksin himmeä valo oven yläpuolella ja yksi pieni ikkuna josta ei paljoa valoa tullut. Kirpputorilta mukaan tarttui 3€:n valurautainen seinävalaisin paperisella varjostimella joka toi sitä toivottua lämpöä ja valoa pimeisiin saunailtoihin.

On se soma, eikö? Kiva pehmeä valaistus rouheaa betoniseinää vasten.

Lisäksi pieneen tilaan haluttiin pieni, siro puupöytä/taso johon tarvittavat saunajuomat voitaisiin tarpeen mukaan laskea. Semmoinen hieman elämää nähnyt (lue: kolhuja täynnä) oleva luonnonvalkoinen yöpöytä löytyi Kontin huonekaluvalikoimasta 16€:n hintaan. Kaverikseen pöytä sai muovisen rottinkikorin johon saunansytykkeitä olisi tarkoitus kerätä.

 

Suurin muutoksen tuoja oli kuitenkin uusi metritavarana myytävä musta/tummanharmaa terassimatto joka peitti ruman muovimaton alleen ja sai heti huoneen tuntumaan siistimmältä ja kotoisemmalta. Ja on se kiva varpaidenkin alla!

 

Vastakkainen seinä sai ikkunan yläpuolelle hyllyn Biltemasta johon muutama autotallista löytynyt peltipurkki ja musta pajukori asettautui kuin nenäpäähän.

 

Muutos oli pientä mutta pihasaunan pukuhuoneesta tuli monta astetta viihtyisämpi kokonaisuus! 

Ovesta pöydäksi

Viime aikoina monissa sisustuslehdissä ja -blogeissa olen törmännyt aina uudestaan ja uudestaan minusta niin hienoon kierrätysideaan: kuinka vanha ovi hyödynnetään ja siitä tehdään esim. penkki, ruokapöytä tai kuten meidän tapauksessamme sohvapöytä.

Kun ulkovarastostamme vielä sattumalta löytyi talon alkuperäinen ovi jonka yläosan lasi-ikkuna oli vielä rikki niin idea sai heti kipinää alleen. Meille tulee vanhasta ovesta tehty sohvapöytä. Ei kuulosta hankalalta, eihän?

Toteutus eteni ihan suunnitelmien mukaan, ovi sahattiin noin puolesta välistä poikki (rikkinäinen lasi-ikkuna pois) ja lähtötilanne näytti jokseenkin tältä:

Rapsuti, rapsuti... Oven tummahko vanha lakkapinta oli melko tiukasti naarmuttuneessa puupinnassa kiinni. Mutta sentti kerrallaan. Kun lakkapinta oli saatu rapsutettua raapan ja kuumailmapuhaltimen avulla irti, puupinta hiottiin hiomahiirellä sileäksi.

Seuraavaksi tutkailin maali- ja lakkavaihtoehtoja. Halusin tulevaan pöytälevyyn vaalean vahamaisen, kosteutta ja likaa hylkivän pinnan joka myös kestäisi jokapäiväiset kahvitteluhetket. 

Valitsin lopulta Osmo Color puuvahan, perinnäsävyn luonnonvalkoinen. Puuvaha soveltuu käytettävksi kylmissä ja lämpimissä tiloissa (ei kuitenkaan saunassa) ja puuvaha käsittely jättää puupinnan joustavaksi ja hengittäväksi mutta samalla suojaa kosteudelta.

Kyseinen käyttämäni tuote oli puolikiiltävä (silkki), kasviöljy- ja luonnonvahapohjainen puuvaha. Tuotteesta saa joko läpikuultavan tai peittävän pinnan, riippuen käsittelykertojen määrästä (1-3). Itse käsittelin pinnan kahteen kertaan jolloin puunsyyt vielä hieman kuultavat läpi. Kuivumisaika vahakerrosten välillä oli vuorokausi. 0,375l purkista kului kaikenkaikkiaan ehkä 1/4 joten vaha oli erittäin riittoisaa ja sitä jäi hyvin seuraavaa projektiakin varten :).

Koko projekti eteni tähän asti yllättävän hyvin, vähän liiankin hyvin. Pöytälevy valmistui muutamassa päivässä mutta sitten olisi jalkojen metsästyksen vuoro. Mutta millaiset? Kulmikasta vai pyöreää? Modernia vai maalaisromantiikkaa? Puuta vai metallia? Alunalkaen ideani oli yhdistää vanhaa ja uutta. Visio kuitenkin kirkastui kuin itsestään: modernit, kulmikkaat ja metalliset. Kyllä.

Kuukauden verran sitten juoksin kirpputorilta toiselle ja kotona sormet syyhysivät iltaisin tori.fi sivustolla pöytää tai pöydänjalkoja hakiessa. Ja ai että! Toissapäivänä se osui kohdalleen tori.fi:ssä ja vieläpä ihan läheltä. Valkoinen, kiiltävä pöytä jossa oli haluamani jalat ja hintakin oli vain 20€. Sehän käytiin hakemassa samantien ja eilen avomiehen avustuksella jalat irroitettin pöydästä ja kiinnitettiin oveen.

Valmis sohvapöytä pääsi paraatipaikalle keskelle olohuonetta:

 

 

 

Tukeva ja melko painavahan tuo on mutta niiiiiiiin ihana <3. Hauskana lisämausteena jätin vanhan (mutta toimivan) lukon, ovenkahvan ja toisen ruosteen peittämän saranan kiinni oveen. Hyvin tyytyväinen olen.

Lämpöistä ja syksyistä alkavaa viikonloppua!

Uuswanha soffani mun!

Nyt mä sen sain! Tai jos tarkkoja ollaan niin onhan tosta jo muutama viikko, nimittäin aivan perrrrfecton vuodesohvan! Vierashuoneen remppahan valmistui jo kuukausia sitten ja siitä lähtien sormet ovat syyhynneet Tori.fi:n sivuilla päivittäin etsien sitä oikeaa.

Kyseessä on Askon valmistama tummahkon kahvinruskea 2-hengen vuoteeksi levitettävä sohva (120cm x 180cm) ja missä kunnossa! Kuin uusi, vain muutamat yöt nukuttuna. Koska vierashuoneen sisustus on muuten kesken niin kurkataan vain ainoastaan sohvaa, huoneen lopullinen esittely tulee myöhemmin kun saan sen siihen kuntoon ;).

 

Meillä oli jo koekäyttäjä kun systeri ja hänen riiviönsä kyläilivät viime viikolla. Oli kuulemma makoisat unet! Pieni yliaktiivinen koiranpentukin nukkui niin sikeästi... :3

Tämmöisestä yhtä pitkästä kuin paksustakin pötköstä...

... oli kasvanut jo iso, tasapainoinen (ihan koirannäköinen) ja kaunis tyttö!

East Bostons Hortensia "Loru"

Luonteensa pikkuriiviö oli tosin säilyttänyt ;).

Kissoista ainoastaan Ninniä Lorun jälleennäkeminen ilahdutti, Myy sähisi ja murisi visusti korkealla kiipeilypuun tasanteella koko vierailun ajan. Mummoiän saavuttanut Tellu taas ei meinannut enää perässä pysyä. Loru toi taas vähän säpinää (ja kaaosta) tasaiseen arkeen ja lopputuloksen voi arvata kun Lolellero lähti. Kyllä, kaikki nukkuivat hyvin sikeästi seuraavat kaksi päivää.

Aurinkoista viikonloppua!:)

Ps. Pakko mainita ja vetää rasti seinään (tämä oli ehkä 3.kerta 6 vuoden aikana), allekirjoittanut sai rakkaalta avomieheltään kukkia!!! Miksikö? - vastaus: <3.