Sivut

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Elokuvalunta!




Vapaapäivän lumimyräkkä ja -10 asteen kirpakka pakkaskeli. Koko yön/aamun oli satanut kevyttä, pöllyävää, puuterimaista elokuvalunta jota oli helppo kolailla pitkin pihaa. Elokuvalumi-nimitys tulee leffoista joissa lumisade on tiheää mutta hentoa ja lumihiutaleet näyttävät aika-ajoin leijailevan myös ylöspäin.

Tellusta ulkoilu oli vähemmän miellyttävää, mummokoira kun on niin herkkä (olevinaan) pakkaskeleille.





 


Sain kuin sainkin toissapäivänä myös aikaiseksi systerin joululahjaksi tuoman peltisen kisutaulun kiinnitettyä seinälle ja heti eräs pieni suklaapoika oli sitä tassuillaan huitomassa. Katotaanko jaksanko pähkäillä taululle paremman paikan jossain välissä mutta ainakin nyt saa asettua kiipeilypuun viereen.





Pikku riiviöstä on kasvanut hurjaa vauhtia iso riiviö <3.





maanantai 5. tammikuuta 2015

Mitä vuosi 2015 tuo tullessaan?



Vuoden ensimmäinen päivä tuli ja meni. Joka vuosi tuntuu olevan hieman hankalaa kääntää päänsisäinen kalenteri takaisin alkuun ja kirjoittaa päivämäärän perään vuosi 2015... Mutta kyllä se nelonen rupeaa taipumaan yllättävän nopeasti vitoseksi.

Ennen kuin menään vuoteen 2015 kurkataan nopeasti Villa Myllylän vuoteen 2014. Sisustuspuolella mukaan mahtuu lukemattomia kirpputorilöytöjä, vanhojen tavaroiden duunausta, oivalluksia ja inspiroivia sisustusvinkkejä. Ja vierashuoneen remonttikin saatiin valmiiksi!

Kokonaisuudessaan vuosi 2014 toi mukanaan paljon ikäviä yllätyksiä, paljon surua ja kaipuuta. Ehdottomasti yksi rankimmista vuosistani on toivottavasti nyt takana päin. Mitään uuden vuoden lupauksia ei tullut tehtyä, ainoa toive olisi että tulevasta vuodesta tulisi tasainen ilman mitään suurempia ikäviä yllätyksiä. Pienet kolhut kuuluvat elämään mutta rajansa kaikella.

Vuoteen 2015 on tulossa toivottavasti isoja ihania muutoksia niin sisustuksen/remontoinnin kuin perhe-elämän puolellakin. Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi ja uudet kujeet.


Ihanaa alkavaa vuotta! <3

perjantai 12. joulukuuta 2014

Suuripieni..




... sohvani mun! Jeij! Vihdoin ja viimein olohuoneessamme on riittävän suuri sohva. Ero on kun yöllä ja päivällä kun vertaa vanhaa beigenpuhuvaa, aikoinaan 33 neliön yksiöön ostettua, sohvaamme nykyiseen tummanharmaaseen löhölinnaan. Koko huoneeseen tuli heti enemmän ryhtiä vaikka avomies hieman epäili mun suunnitelmia. Pituutta sohvalle kertyy hieman yli 3 metriä ja divaaninkin osuus on yli 2 metriä, nyt mahtuu isäntäväki + kissat löhöilemään! Olen niin tyytyväinen. Ja sohvahan on hankittu tori.fi:stä kuukausien kyttäystekniikalla ;).


Ps. Tässä taloudessa sohvat on aina vuorattu erilaisilla vilteillä, kissanomistajat kyllä tietävät miksi ;)

Kuvassa näkyvä Ninnin ruskearaidallinen petikin on jo pienillä tassuilla leivottu ihan lyttyyn ja löytänyt paikkansa divaanin päädystä.




Ja perheen kuopus, itämainen joulusuklaamme Tuhto, kasvaa huimaa vauhtia. Ihana pieni miehemme ei ole enää niin kovin pieni, painoakin melkein 2 kg <3.


 

Tuhto on testeillut useaan otteeseen sohvan jousituksia, hyvin toimii! 



 

Ihanaa alkavaa viikonloppua <3



torstai 27. marraskuuta 2014

Mustavalkoista

 


Joulu Villa Myllylässä mennään tänä vuonna mustavalko teemassa ripauksella punaista, kuvat puhukoon puolestaan :).


 


 


 







Tähtivalo ikkunassa - Clas Olhson
Kynttilät - Kärkkäinen
Musta tähtialusta - Kärkkäinen
Tähtipeitto ja -tyyny - Jotex
Peuratyyny - Jotex
Mustavalkoiset tyynyt - Anno, Anttila
Harmaat tyynyt - Vallila, Kärkkäinen 
Riihimäen lasin purkit - Kirpputori
Musta kynttilänpidike - Kirpputori
Hevonen - Megamyyntiareena


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Poika nimeltä Päiv... Tuhto!

 

Vihdoin ja viimein! Villa Myllylä on saanut laumaansa yhden vauvantuoksuisen blogikissan lisää, kyllä tätä on odotettukkin kuin kuuta nousevaa! Viime sunnuntaina FI* Willicon Gregory Peck tuttavallisemmin Tuhto saapui uuteen kotiinsa <3. 

Nyt ollaan sitten ihan vauvahuumassa monta kuukautta kun tämä aivan valloittavan ja uskomattoman reippaan luonteen omaava suklaapiipiäinen on kietonut mamman pienen tassunsa ympärille. Ihanaa <3.






Muumifanina myös "Grekkis" sai kutsumanimen muumihahmojen mukaan "Tuhto" ja tarina nimen takaa on seuraava:

Tuhto on siis pieni erään Hemulin veneen alla majaileva homssu. Homssut ovat filosofisia pieniä otuksia jotka haluavat  tietää miten kaikki toimii. He ovat myös ystävällisiä ja avuliaita, uteliaita ja kyselevät paljon kaikenlaista. Ulkoisesti homssut muistuttavat Nyytejä mutta hieman suurempia eivätkä niin pelokkaita. 
Homssu Tuhdolla on ilmiömäinen mielikuvitus ja Tuhto pystyy tekemään vaikka Nummuliitistä (= otus, jonka Tuhto kehitti lukemansa tietokirjan pohjalta iltasadukseen)  elävän otuksen.

Toivottavasti nimi on enne (tässä tapauksessa viittaisi vahvasti siihen) vaikka ei meidän Tuhdosta kovin pientä taida tulla.

 

Tuhto sanoo kaikille: "Mjäääh!" <3.





torstai 20. marraskuuta 2014

Valonpilke pimeässä

 
-"Joko ne saa laittaa???"
-"Ai mitkä?"
-"Jouluvalot!"

Koristelu on tänäkin vuonna Villa Myllylässä minimalistista; valojen juhlaa. Clas olhsonilta tarttui toissapäivänä mukaan pellavakangasta muistuttava tähtivalaisin olohuoneen ikkunaan sekä aivan valloittavan suloiset ulkovalot valkoisine palloineen jotka luovat himmeän valaistuksen sisäänkäynnin eteen.



 


Posti toi muutama viikko takaperin kisuille paketin. Karvakorvat saivat joululahjapetinsä hieman etukäteen ;).

 


 

Kovin olivat tyytyväisiä, etenkin Ninni joka rrrrrrrakastaa uuden petinsä pehmeitä reunoja. Niitä on kiva leipoa pienillä tassuilla. 

Ps. Toivottavasti tulevana viikonloppuna pääsee jo nuuhkimaan meidän perheen uusinta tulokasta; itämaista lyhytkarva vauvaa <3.



Viikonloppuja! :)



tiistai 21. lokakuuta 2014

Lokakuu, ensilumi ja mökkeilyä



Vieläkö mökkeilyä voi harrastaa? Khyllä! Ainakin meillä; villasukilla ja pipolla pärjää jo pitkälle ja onhan sitä pienenä tenavana heikkoja jäitä uhmaten matkustettu saareen mummolaan (nykyiselle kesämökille)kevättalvellakin ;). Tällä kertaa tosin nökötettiin ihan mantereen puolella avopuolison mökillä laiturin nokassa kumisaappaat jalassa.

Rakkaalle edesmenneelle pitkäkarva pojallekkin sytytettiin pieni tuikku kylmeneviin syysiltoihin <3.


 

 


Mutta paistaa se aurinko joskus risukasaankin; kohta kuuluu meidän talossa pienten karvaisten tassujen töminää ja sähinää kun kauan odotettu suklaamurupoika tepsuttaa ovesta. Muutama viikko vielä täytyisi malttaa odottaa (mä en niiin kestä) <3. Hihi.