Walldesing valloitti työhuoneen

Myy tutki uteliaana kirjekuorta pieni nenä nuuskuttaen :3

Hihi. Posteljooni toi mukavan yllätyksen viikko takaperin kun laatikkoon ilmeistyi Walldesingista (http://www.walldesign.fi/) tilaamani postikortit ja julisteet <3. Työ/tietokonehuoneen seinä saisi VIHDOINKIN jotain täytettä kylmän valkealle seinälle.

Teemaksi valikoitui hyvin nopeasti yksinkertaisen tyylikäs mustavalkoinen värimaailma. Lisäksi laitoin osaan kuvista harmaansinisestä kartongista taustan mikä oli sävytykseltään hyvin lähellä eteisen seinän värimaailmaa. Näin sama värimaailma jatkui huoneesta toiseen ja kokonaisuus on mielestäni yhtenäisempi.

 Postikortteja tilasin 4 kpl ja A4-kokoisia (n.21cm x 30 cm) minijulisteita 2 kpl. Isoin "juliste" (n. 50 cm x 60cm) on itse tehty valkoiselle kartongille mustalla huopakynällä vapaalla kädellä piirrustaen koska mieleistä itämaista kissaa ei sivustolta löytynyt. Siispä perheen lyhytkarvaista itistä esittävä Ninni pääsi koristamaan seinää :).

Lyhyt esittely:

A4-kokoinen minijuliste: "don't think too much, you'll create a problem that wasn't even there in the first plase". Hyvin etenkin isännän ajatusmaailmaa kuvaava toteamus. Kärpäsestä ei aina tarvitse tehdä härkästä. 

Postikortit "hello" ja..

...Pablo the Pöllö eli tuttavallisemmin Herra Huu olivat hauskoja lisiä muuten niin suoraviivaiseen ja graafiseen kokonaisuuteen (ja koska ripaus lapsellisuutta sopii meidän kotiin kuin nenä päähän).

Seuraavaksi Ninni:

Ninnille tyypillisen perusasennon mukaan toinen etutassu pitää nostaa ylös jotta ollaan valmiita pomppaamaan kissamaisen ketterästi vaikka suoraan ylöspäin :D.

Lisää graafisuutta A4-kokoisena... 

... sekä postikorttina.

Lopuksi vielä toteamus: "do what  you love, love what you do", mikä muistuttaa että elämästä pitää tehdä omannäköinen. Pitää tehdä sitä mistä nauttii niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin eikä tyytyä vähempään.

Kokonaisuudessaan työhuoneen seinä näytti seuraavalta:

Hyvä tuli! :) Kissatkin tykkäsivät ja nuuskutus oli kova heti kun taulut oli ripustettu paikoilleen. Täysin tyytyväinen en työhuoneeseen ole, mutta vähitellen siitä saadaan omannäköinen kokonaisuus.

Sarjassamme söpöt kirpparilöydöt

Tämän päiväinen nopeaakin nopeampi kirpparikierros tuotti yllättävän hyvää tulosta; löysin uusvanhan, ihanan, hellyyttävän, vaaleansinisen, metallisen keittiövaa'an <3. Ai että. Ja vielä kohtuu hintaan, eihän sitä sinne voinut jättää vaan kotiin oli raahattava.

Viiden kilon vaaka päätyi keittiön pöydälle (kissojen armoille) tilapäisesti ennenkuin keksin sille ansaitsemansa paikan kyökissä.

<3

Lunta!

"Lunta tulvillaan on raikas talvisää..." Vai miten se meni? Pakollinen lumitilanne päivitys koska vihdoin ja viimein tännekkin saatiin maahan kevyt lumipeite ja poskipäitä kiristävä pikku pakkanen. Oli sitä jo odotettukkin (koirankin ulkoiluttaminen on huomattavasti mukavampaa kuin kurakeleillä^^). Tellu veti tapansa mukaan hirveät hepulikohtaukset ulos päästyään, vanhus kun tykkää kovasti kirmailla lumihangessa, jos tuota parin sentin kerrosta voi edes hangeksi nimetä. Sen sijaan kisut tyytyivät katselemaan ikkunasta maahan putoavia lumihiutalaita.

Lehtikuusi <3

Sukset saivat vielä jäädä odottamaan kunnon nietoksia ;)

<3

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

(Kuva Jansson, Tove 2012: Muumien matkassa)

Vuoden ensimmäisen postauksen ansaitsee kirjailija ja kuvittaja Tove Jansson sekä aina niin ihanat muumihahmot. Suurena muumifanina sormeni jo syyhysivät tehdä aihetta käsittelevä postaus. Hihi.

Muumitarinoita ei voi kahlita tiettyyn ikäryhmään sen olen huomannut katsoessani muumijaksoja näin vanhempanakin. Aina oivaltaa jotakin uutta. Tove ei halunnut lokeroida lukijakuntaansa ja kun häneltä kysyttiin että kenelle hän kirjoittaa kuului vastaus: "jos jollekkin, niin kirjoitan sellaiselle, joka on pieni ja pelokas ja jonka on vaikea sopeutua ympärillä olevaan. Sellainen voi olla aikuinenkin." (Happonen 2012: Tove Jansson - Muumien matkassa)

Omasta "muumikokoelmasta" löytyy rakkaita esineitä aina Hackmanin muumilusikoista ja - kakkulapioista Finlaysonin muumipussilakanoihin. Kaikkea en kaivanut esiin kuvattavaksi mutta ne tärkeimmät nostin esille. Minulla on yksi periaate muumiesineitä ja -tekstiilejä kerätessäni, - mitään en osta itse vaan kaikki on lahjaksi saatua. 

<3

 

 

 

 

Arabian muumimukeja (sekä muutama Muurlan emalimuki sekä kannu) on tultu keräiltyä jo useampi vuosi ja muutama kappale on tuplanakin kun sukulaiset ja ystävät eivät ole olleet tarpeeksi tarkkana ;).

Emalimuki ja -kannu liittyivät muumiperheeseen kesällä tupareiden merkeissä ja viimeisin jäsen on ihana Niiskuneiti-keksikuppi <3.

Lisäksi kätköistä löytyy mm. hyvältä ystävältäni saatu taulu, munakello, käsintehdyt pannulaput, pari kahvipurkkia ja kummitädiltä joululahjaksi saatu peltinen teepurkki. Tulitikut ja muut sytytysvälineet pysyvät hyvin tallessa mustavalkoisissa peltipurkeissa takan vieressä.

Keittiökaaos <3

Utelias apulainen nimeltä Wäinö :)

Ikkunoita koristamasta löytyy myös useampi äidiltä lahjaksi saatu Muurlan valmistama muumi-lasipallo ja visusti kaapissa pölyttymässä (ja kissoilta piilossa) on muumipapan hatun mallinen Muurlan lasimaljakko.

 

Kirpputorilöydöistä parhaimpia on ollut ehdottomasti Tove Janssonin Muumien matkassa (2012), joka on kokoelmateos kirjailijan kirjoittamista muumitarinoista ja niiden kuvituksista. Jo pelkästään upeaan väriloistoon pukeutuva kuvitus riittää tempaamaan lukijan mukaansa seikkailuun Muumilaaksoon.

Tove Jansson

Kuinkas sitten kävikään? - Muumimamma

Vaarallinen matka - Sanna ja hänen riitelevä kissansa

Kuinkas sitten kävikään? - Hommulin imuri

Kuinkas sitten kävikään? - Mymmeli ja Muumipeikko

Muumi-innostus ei pääty kuitenkaan tähän.. myös perheen tyttökissat on nimetty muumihahmojen mukaan: Ninni - kiusaamisen kohteeksi joutunut tyttö joka muuttui näkymättömäksi sekä Pikku Myy - muumiperheen pieni ja pippurinen tapaus joka on aina aiheuttamassa päänvaivaa.

Ninni

Pikku Myy

(Kuvat: Tove Jansson - Muumien matkassa, 2012)