Kun Ninni tuli taloon

rakkauspakkaus <3

Vihdoin ja viimein laumamme sai perheenlisäystä; kohta 2-vuotiaan sinihopeatäplikkään itämaisen lyhytkarva kastraattinaaraan FI* Noxx Tricky Tanian eli Ninnin <3. Oikein veikeä ja suloinen tapaus. Näin tämä hörökorva ihanuus sai nimensä: 

Tove Janssonin novellissa "Kertomus näkymättömästä lapsesta" Tuutikki tuo muumiperheen hoidettavaksi näkymättömän tytön, Ninnin.

"- Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi" sanoi Tuutikki.
" -Nojaa. tuota Ninniä säikytteli pahasti eräs täti, joka oli ottanut tytön hoiviinsa, vaikkei pitänyt hänestä. Tapasin tädin, ja hän oli kauhea. Ei vihainen, käsitättekö, sellaisenhan voi ymmärtää. Hän oli vaan jäätävän kylmä ja ironinen."

Ninni muuttaa muumitaloon asumaan. Ystävällisyys, mutkaton ja alkuun uteliaskin suhtautuminen luo Ninnille ikäänkuin tilan, jossa tulla esiin. Näkyminen ei kuitenkaan ole sama kuin oleminen. Ninni tekee kaiken mitä häneltä odotetaan. Hän on liiankin kuuliainen. Hän on vain vastaus toisten odotuksiin, ei oma tahtova ja toimiva persoona. Tämä käy ilmi kun Muumipeikko ja Pikku Myy opettavat Ninniä leikkimään. Leikki ei voi olla pelkästään ohjeiden noudattamista. Tarvitaan omaa päätä, yllätyksiä, kujeita ja naurua.

Pikku Myy kimpaantuu:
"- Kuule, Myy jatkoi ja meni aivan Ninnmin eteen ja katsoin häntä uhkaavasti, sinä et saa koskaan omia kasvoja, ellet opi tappelemaan."

Tarinan lopussa perhe on rannalla vetämässä venettä maihin. Ninni tulee paikalle viimeisenä, koska pelkää suurta ja outoa merta. Muumipappa päättää hauskuuttaa toisia ja  lähestyy Muumimammaa takaapäin aikeissa heittää hänet mereen. Silloin Ninni hyökkää. Hän upottaa terävät hampaansa Muumipapan häntään ja sähisee kuin kissa.

"- Hän näkyy, hän näkyy! huusi Muumipeikko. Hänhän on suloinen!"

Tarina näkymättömästä tytöstä, Ninnistä, on osuvaakin osuvampi ja vertauskelpoinen mitä tulee meidän uuteen perheenjäseneeseen; kisuneitiä kiusasi edellisessä kodissaan toinen naaraskissa ja kilttinä otuksena Ninni sieti kiusaamisen, mutta kasvattaja halusi kissalle paremman kodin ja näin Ninni muutti meille.

Hauskan silauksen tarinaan tuo myös se että meidän pieni ja pippurinen balineesi tyttö on nimetty Muumien Pikku Myyn mukaan ja on aivan nimensä veroinen :). Voin vaan kuvitella kuinka Myy opettaa Ninniä huiskimaan etukäpälillään.

Pientä murinaa kisukavereille :P

On se vaan niin suloinen <3

Ruokakin maistui vielä samana iltana

Ja mamman sykkyyn oli kiva käpertyä <3

Ai niin...

Ps. Allekirjoittanut on intohimoinen muumifani mikä saattaa johtaa siihen että kissatkin saavat nimensä muumilaakson hahmojen ja tarinoiden mukaan ;).

Möhkiksen kekkerit

Mitä tapahtui pienelle cavalierin pennulle joka tuli ilahduttamaan elämääni vuosia sitten..? Pennusta kasvoi monien mutkien, niin ylä-ja alamäkien kautta kierellen maailman ihanin, tempperamenttisin ja uskollisin karvakorva jonka ansaittuja 10-vuotis synttäripynttäreitä päästiin viettämään viime viikolla <3.

Tellu 5kk vanhana :)

Tapansa mukaan Tellu tykkäsi repiä paperikääreet lahjoistaan:

19.9.2013 Tellu 10v. <3

Lahjaksi paljastui nameilla täytetty aktivointipallo!

Synttärit jatkuivat herkkujen sekä hirmuisen hepulikohtauksen saattelemana (mikä saattoi johtua uudesta lelusta) kunnes virta loppui ja käytiin taas päikkäreille kissojen viekkuun :).

Syksy

 

Syksy ja sateet ovat saapuneet Villa Myllylän tiluksille. Ainoa hyvä asia ilmojen viilentyessä on että pääsee täyttämään pakastinta talven varalle; puolukat ja kanttarellit <3.

Kasvihuoneen tomaatteja sensijaan ei hallaöiden armoille enää uskaltanut jättää joten saavat kypsyä kulhossa (elleivät pienet hönöttimet ehdi niitä tuhota).

 

 

Wäinö oli kuvauksesta erimieltä ;)

Kissojen (tai lähinnä perheen kuopuksen Wäinön) ulkoilukerratkin rupeavat käymään vähiin mutta onneksi sitä saadaan ehkä venytettyä villapaidan turvin. Puikot ovat heiluneet mutta kissan villapaita on hieman keskeneräinen ja ainakin lähemmäs 5kg painavalle pojullemme liian pieni. Kelit ovat kuitenkin vielä sallineet Wäinön tutkimusmatkat ympäri pihamaata ;).

Puuhkahäntä <3

 

Syksysävytteiseen kuvaan on hyvä lopettaa postaus, remonttihommatkin yms pienehköt projektit rupeavat vähitellen siirtymään sisätiloihin ja kevään kynnyksellä palataan taas pihaprojektin pariin :).

Kuistin ja katon tekohengitys

Viime viikkoina kun ilmat ovat suoneet niin pystyi vielä ulkoaskareita tehdä - siispä aika palauttaa kuisti ja peltikatto elävien kirjoihin. Koko talon ulkolaudoituksen maalaus oli suoritettu v. 2010 Teknos ulkomaalilla sävyllä 7842 ja talo koki melkoisen muodonmuutoksen kellertävän vaalean ruskeasta kirkkaan punaiseksi. Maalilla saa näköjään ihmeitä aikaan. Maalauksen yhteydessä talon päätyjen vaakasuorassa olevat laudoitukset oli myös uusittu. Ainoastaan avokuisti oli jätetty maalaamatta koska edellisten asukkaiden oli tarkoitus rakentaa kuistista umpinainen.. Mutta toisin kävi. Pidimme avomallista ainakin toistaiseksi, mutta kuten sanottu suunnitelmat elävät eikä talon kohtaloa ole vielä kiveen hakattu ;).

Lähtötilanne:

 

Kuten kuvastakin näkyy, kuisti on melko "irtonainen" rakennelma taloa. Ei mikään silmiä hivelevä näky. Siispä ensin raaputin lohkeilevan vanhan maalipinnan pois, vaikka periaatteessa vanhan maalipinnan päällekin pystyisi vetämään uuden maalikerroksen kunhan pinnasta putsaa kaiken irtoavan roskan pois. Seuraavaksi pohjamaalasin punaisella tulevan laudoituksen Tikkurilan täyshimmeällä öljypohjaisella punamaalilla, näin sain vaalean laudoituksen piiloon kokonaan. Maalikerroksia tarvittiin kaksi ja kuivumisaikakin venyi seuraavaan päivään per maalikerros. Pohjamaalauksen jälkeen pinnasta haluttiin saada yhtä kiiltävä kuin muustakin ulkolaudoituksesta. Maaliksi valittiin sama Teknos ulkomaalin kiiltävän punaisen sävy kuin muuallakin talossa. Yksi maalikerros riitti ja kosketuskuiva maalattu puupinta oli vuorokauden kuluttua.

Ikkunan karmit hioin ja maalasin valkoisella Tikkurilan Teho öljypohjaisella ulkomaalilla. Maalikerroksia tarvittiin vain yksi ja kosketuskuiva pinta oli seuraavana päivänä.

Apuna käytin tuttua ja turvallista maalarinteippiä, suojaamaan lasipintaa maalilta.

Ikkunan karmit ennen maalausta

Puukarmien pinnan raaputusta

Valmis ikkunankarmi

Koko viikko siihen meni (kuivumisaikoineen) mutta lopputulokseen ollaan tyytyväisiä, kasvojen kohotus toimi ja kuisti sai taas lisäelinaikaa :).

 

Kokonaisuuden kruunasivat valkoiset puulyhdyt joiden sisälle on laitettu ajastimella toimivat led-kynttilät sekä alekorista bongattu Tervetuloa-kyltti.

Ihunat <3

Samalla kun maalailin kuistia hyppelehti avomies katolla turvavaljaisiin kiinnitettynä ja vaihtoi lähes kaikki vanhat, ruosteiset ja paljon päänvaivaa aiheuttaneet naulat 65mm pitkiin kateruuveihin. Melkoinen homma, nyt sitten vaan odoitellaan syysmyrskyjä ja sateita ja juostaan kilpaa sivusinteillä ja etsitään mahdollisia vuotokohtia ;). Näin kattoremontti siirtyi toivottavasti muutamalla vuodella.

Lopputulokseen ei voisi olla tyytyväisempi. Yksi huoli vähemmän ja allekirjoittanut saa hieman huokaista :).